Lajiesittely

Alamäkiajo on maastopyöräilyn vauhdikkain alalaji. Lajin harrastajat kutsuvat lajia ”deehooksi” (DH, englanniksi Downhill mountain biking). Alamäkiajossa tavoitteena on päästä rinteeseen merkitty rata mahdollisimman nopeasti alas. Radat koostuvat vaativista kivikkoisista poluista, joihin kuuluvat erikokoisten hyppyreiden ohella myös pudotukset (dropit) ja kallistetut mutkat (bermit, engl. bend turn). Ratojen huippunopeudet vaihtelevat suuresti, mutta ulkomaan radoilla päästään noin 80km/h nopeuksiin, Suomen lyhyemmillä radoilla mennään luonnollisesti hieman hitaammin.

Maailmalla laji on suuressa suosiossa ja lajin maailmancup on iso kiertue, jonka osakilpailuja ajetaan niin Euroopassa, Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, Australiassa ja kaudella 2009 jopa Etelä-Afrikassa. On sanomattakin selvää, että moisen kiertueen läpi kiertääkseen kuskien täytyy olla täysiverisiä huippu-urheilijoita, takanaan suurien pyörävalmistajien pyörittämät kisatiimit mekaanikkoineen, hierojineen, managereineen jne. Suomesta on vuosien aikana tullut muutamakin maailmancupia menestyksekkäästi kiertänyt kuljettaja. Nykytilassa ehdottomana ykköspyssynä maailmalla ajaa ammattilaisena Matti Lehikoinen itävaltalaisen MS-Intense Racing tallin suojissa. Matilla on saavutuksinaan mm. 2 maailmancupin osakilpailun voittoa sekä kokonaiscupin 2. sija vuodelta 2007. Myös mm. Toni Berg ja Aki Färm ovat viime aikoina tehneet maailmancupissa näyttäviä esiintymisiä.

Maailmancupia ajetaan myös naisten puolella. Vielä vuosituhannen vaihteen kieppeillä suomalainen Katja Repo oli aivan maailman kärjessä, mutta Katjan poistuttua kisakuvioista, on Suomenkin kisoissa naisien määrä osallistujalistoissa jäänyt yleensä muutamaan rohkeaan yrittäjään.

Laji Suomessa

Suomessa on lajissa kilpailtu organisoidusti 90-luvun alusta saakka. Nykyisellään kilpailujen osallistujamäärät kipuavat toisinaan jo yli sadan kuljettajan. Kilpailuja järjestetään lähinnä hiihtokeskuksissa ympäri Suomea kesän aikana. Kilpailuja leimaa rento ja välitön tunnelma, vaikkakin kilpailu kärkipaikoista on välillä tiukkaa sadasosapeliä. Tapahtumissa musiikki soi, kuuluttaja hehkuttaa tapahtumia yleisölle ja ajajat laittavat itsensä likoon riehuessaan rataa alas. Kilpailut ovat tapahtumia, joissa koko perhe viihtyy. Samaan aikaan kärkikuljettajat taistelevat pisteistä hampaat irvessä, juniorikuskit vertailevat aikojaan kärjen vauhtiin ja osa kuskeista kilpailee lähinnä leikkimielisesti itseään vastaan.

Ohessa tunnelmapaloja kauden 2008 tapahtumista:



Laji maailmalla

Mikäli menestystä Suomessa tulee, seuraavana tavoitteena on tietysti menestyminen isommissa ympyröissä ulkomailla.

Maailmalla alamäkiajo on erittäin suosittu laji ja kilpailut ovat todella isoja tapahtumia. Myös maailman huippujen vauhti on 'tavallisen' harrastajan näkökulmasta täysin posketonta, mutta Lehikoisen esimerkki osoittaa, että huipulle voi ponnistaa Suomestakin, joskin se toki vaatii ulkomaille isoon mäkiin lähtöä jo todella nuorena. Toisaalta, lajin huipulla voi pysyä pitkäänkin, mikäli kroppa kestää. Tällä kaudella jälleen koko ajan palkintopallilla ja lähes maailmanmestariksi ajoi jo 34v britti, ikinuori Steve Peat. Peat oli 2008 maailmancupin kokonaispisteissä neljäs, kun taas toisaalta viidenneksi cupissa sijoittui finaalikilpailun voittanut 20-vuotias Sam Blenkinsop Uudesta-Seelannista. Ura lajin huipulla voi siis teoriassa kestää jopa 15 vuotta.

Hallitseva lajin maailmanmestari on 2008 MM-kilpailut voittanut Gee Atherton, britti niin ikään. Ohessa videoleike Italiassa Val Di Solessa ajetuista MM-kisoista:

Kalusto

Lajin alkuun pääsee hyvin nykyään yleisillä niin kutsutuilla dirttipyörillä. Jäykkäperäinen edestä jousitettu tukeva maastopyörä on aloittelijalle hyvä valinta ensimmäiseksi, jotta lajiin pääsee käsiksi kohtuullisilla kustannuksilla. Takapäästä jäykkä pyörä myös opettaa ajotekniikkaa kuljettajalle erittäin tehokkaasti, koska kuljettaja tekee kaiken työn, ei pyörä. Halvimmillaan lajiin aloittelijalle soveltuvia pyöriä saa selkeästi alle tuhannen euron hintaan.

Muita alkuvaiheessa tärkeitä varusteita ovat toki kunnollinen koko pään suojaava kypärä, eli kiinteällä leukasuojalla varustettu malli. Muiden suojien käyttö on niinikään vahvasti suositeltavaa. Rinta-, selkä-, hartia-, polvi- ja kyynärsuojat sekä ajohanskat ja kunnolliset ajovaatteet suojaavat turhilta loukkaantumisilta.

Huipputason kalustoon mentäessä hinnat liikkuvat yleisesti noin kahden ja neljän tuhannen euron välissä. Tällä rahalla saa jo täysin maailmancupin kisoihin kelpaavan edestä ja takaa jousitetun huippupyörän. Toki, kuten välineissä yleensäkin, mahdollista on kuluttaa kalustoon jopa tätä suurempia summia, mutta todella kalliit pyörät ovatkin jo lähinnä ainoastaan omistajien omien unelmien täyttämistä varten. Pojat ovat kuitenkin aina poikia, ja niinpä kotimaankin kisoissa käymällä voi päästä ihailemaan upeita pyöri ja alan viimeisimpiä keksintöjä. Huippukuskit tietävät tarkalleen minkälaisia ominaisuuksia he pyöriltään vaativat ja kokoavat siksi yleensä pyörät erillisistä osista omien mieltymyksiensä mukaan. Nykyään kaupoista löytyy kuitenkin jo ihan valmiita laatikosta vedettäviä pyöriä, jotka ovat sellaisenaan valmiita kisaradoille.


Dirttipyörä
Täysiverinen alamäkikilpuri

Harrastusmahdollisuudet Suomessa

Lajin alkuun pääsee melkeinpä missä vain, jos on vähänkin sovelias mäki ja pyörä. Omia reittejä rakentamalla ja kavereiden kanssa lyhyillä pätkillä kisailemalla pääsee hyvin alkuun.

Täysipainoisesti lajiin pääsee kuitenkin sisään vasta, kun pääsee ajamaan paikassa, jossa mäen päälle päästään konevoimin. Hiihtokeskukset ovat Suomessakin pikkuhiljaa etsimässä hissijärjestelmilleen järkevää käyttöä kesän aikana, kun talvikaudet lyhenevät uhkaavasti. Tavallinen hiihtohissi sopiikin hienosti pyörän ja kuljettajan kyyditykseen ja hiihtokeskuksissa yleensä on rinne- ja metsämaastoa yllin kyllin, johon syntyy melko pienellä vaivalla hyviä reittejä.

Kaudella 2009 Suomessa toimii jo ilahduttavan monta keskusta, joita usein kutsutaan kesäkäytössä tuttavallisesti Bike parkeiksi. Hissillä ylös ja valmiiksi rakennettuja reittejä alas pääsee ainakin seuraavissa paikoissa:

Kalpalinna (Calpis Bike Park, http://kalpalinna.com/ )

Klaukkalan Tornikeskus ( http://www.tornikeskus.fi/bikepark.htm )

Sappee Bike Park ( http://bikepark.sappee.fi )

Kokonniemi, Porvoo ( http://www.kokonniemi.fi/bikepark/ )

Laajavuori ( http://www.laajis.fi/bikepark/ )

Levi ( http://bikepark.fi/ )